Random flashbacks and news

Joo eli joltain vanhalta muistikortilta- viime syksyn aikojat. Ne niistä ajoista nyt on niin sähköstä että ETTÄ !! Niitä muutoksia mitä nyt aina haluun on tulossa, ja vielä paljon ?! Pääsen ainaki sisustamaan ja vaihtaman konkreettisesti paikkaa ja elämäntilannetta näillänäkymin moneen otteeseen vähän ajan sisällä. Kaikista varmimmat muutokset on näistä ne mitä ootan eniten ja mistä oon jo nyt ihan innoissani

Kesä tulee ja muutta myös automaattisesti monia juttua.  Kun monet jää lomalle ja alkaa yleinen vapautununeempi ihmisryysis jokapaikka kuhisee onnellisia suomalaisia rantojen ja kaikkien tapahtumien perässä. Vaikka joskus julkiset paikat on mulle sama ku tappokone rakastan energisii hyvii tapahtumia jos flow on hyvä  monta ihmistä samalla alueella ei haittaa !:D

Viime kesä meni niin ohi et nyt skarppina tavote olla enemmä messis täl maailmankartal ku sillon, eli kaikki tapahtumat, niistä nauttiminen ja hetkessä eläminen kuuluu toivottavastinyt tulevan kesän kuvioihin !

Eli nyt vaa täysillä elämään kaikki mitä tulee ni tulee 

hyvä pohja silleen et kaikkes häsellykses siihen 

häsellykseenkilopult tottuu, eli ei ois ensimmäinen kerta

vaikkei flow kantais ja elämä voittais

JepuJepu,  Kova meininki. Xo. M

Äitienpäivä, siskonen ja kuulumisia...

Lepposa äitienpäivä melkeen takana. Kerranki olin kartalla eli siis moikkaamas perhettä ja varsinkin mammaani !  Yleensä oon siis skipannu tai muutenvaan feilannu äitienpäivät perus ryssimällä tai vaan unohtamalla nytki oli lähellä, huomasin sitte aamulla ettää eei perkele kaupathan ei oo auki. Vittuuntuneena manaan ittelleni junassa et kerranki oisin vähän ees muistanu ja panostanu, onneks joku kiukkunen nainen oli samassa tilanteessa ja sain sen puhelinkeskustelusta sivukorvalla kuultua, että keskustassa on ainaki Alepa auki- jee- No mä meen sitte sinne- haen kukkia ja mansikoita- senjälkeen tietenkin suunta kohti perheeni asuinsijaa..

Siskovauva oli nukkumassa ja äiti yllättyny- just niinku pitiki. Sain kerranki jutella äitille rauhassa kaikkii kuulumisii ja ajatuksia... Jossainvaihees Ropsu tulee ja lähetään kuntosalille, jonka aikana kaverilta oli tullu viestiä että voisin jatkaa matkaa sinneppäin, oonki jo lähössä kun huomaan etten taaskaan tiiä mis mun avaimet´on, jotka on siis ainoot avaimet mitä tähän kämppään on. KIVA - no mä saan vaihteeks taas hysteerisen kohtauksen, jonka aikana saan soitettua huoltomiehelle. Lähtöstressissä äiti kysee et oonko nyt VARMASTI kattonu kaikki taskut ja mä tietenkin tappovarma asiasta. Tietenkin eka tasku mistä mama kattoo on se missä ne avaimet sit oli!

Kyllä äiti tietää

Helpotus on pienehkö vihaan ryssiä asioita- varsinkin muiden asioita! Toinen asia mitä vihaan on se et mulle on luultavasti kehittynyt joku pienimuotoinen stressihäiriö !! Oon aina ollu pieni panikoija tietyissä tilanteissa, mut nykyään en vaan pysty sulattamaan minkäännäkösiä vastoinkäymisiä- taisiin pystyn- mut  reaktiot on sanotaanko suhteettoman radikaalit. Avaimen katoominen tai muu normaalielämäänkuuluva asia saattaa pysäyttää kaiken ja seurauksena rupeen kiljuu suoraa huutoo tai itkemään hysteerisesti. 

Onneks nää ihmiset on tottunu siihen, mut oishan se kiva et pystyis suhtautuu asioihin kevyemmin, 

asia nyt kovasti työnalla :D

Joo eli kaikkee hyvää,

ÄLKÄÄ  IHMEESSÄ STRESSAANTUKO 

LOVE .MINJA<3

This day for Love

Ja tänään sain kirjaimellisesti nauttia lepposasta pyhäinpäivästä, aamulla sovitaan kaverin kanssa et leikitän tän päivän sen lapsta Ilonana. Mikäs siinä ku ei sitä muutenkaa voi etukäteen tietää miten päivät menee.. No kun ollaan päästy ylös nykyään se sujuu aika itestään koirien ansiosta kekkasin et haluun ehottomasti käydä vanhempien luona moikkaamassa pikkupikku siskoa ja kaikkia muita tietenkin.. Niin meillä on nyt siis kunnon revohka koossa pari siskoo pari veljee. Illu 4v. oli tietenki ihan innoissaa kun pääs leikkimään mun melkeen samanikäsen siskon kanssa. Mun vanhempi pikkusisko tuli silmät loistaen  kertomaan miten se on kans päässy alottamaan futiksen ja jonku onnettomuuden takia siltä puuttu pari alahammasta...

Mitäs siinä perheenkesken mietittiin jo melkeen loppuun tosi osuva nimi pienokaiselle ja hänhän on edelleen aivan hurmaava. Loppujenlopuks ilona ja mun sisko leikki vauvvanukella kun samankokonen pikkupaketti nukku vieressä, pienten prinsessojen unelmakohtaaminen. Illu vielä vannotti kaikille että se tulee leikkimään sen koirien Bebeen ja essunkanssa ja jopa mun vanhemmat veljet oli tästä tosi innoissaan, Ropsu haluis kuulemma oman papukaijan mut pihariehuminen innokkaan koiruuden ajais varmasti asian. Mutjoo kaikki ei suhtaudu ihan varauketta asiaan,pitää kattoo ja kehitellä... 

Tän jälkeen sunta takas kotikoloo ja nään pari ihmistä kenestä en oo kuullu sitten mitään pitkään aikaan, oli ihanaa jutella kaiki kuulumiset villasukista koiranruokiin. Vieraat lähtee ja saan puhelun missä kaveri Kata, kuka on siis myös tän illun äiti ja henkilö kuka on tehny mun tatuoinnit soittaa ja ilmottaa että ne on päättäny mennä kihloihin senmiesystävän Niken kanssa. Joo ja me huudetaan tääl Ilonan kaa riemusta, nää kaks on oikeesti hyvä pari, luodut toisilleen eikä niiden seurassa voi ola nauramatta ja hymyilemättä jatkuvasti, sellanen into pursuu yli. 

OLI SIIS JOO AIKA RAKKAUDENTÄYTEINEN PÄIVÄ. ILOUUTISTEN TAKIA KUITTASIN KATALLE VIELÄ ETTÄ NYT SE SAA PITÄÄ RAUHASSA ''VAPAAPÄIVÄÄ'' IHAN RAUHASSA JA ME LÄHETTIIN ILONAN JA KOIRIEN KANSSA SITTEN VIELÄ PARIKS TUNNIKS KIERTELEE METSIIN JA KOIRAPUISTORETKELLE. ILONAA PISTI NOKKONEN SORMEEN JA KOSKA OLTIN AIKASEMMIN LAITETTU PIENEN HAAVAN PÄÄLLE MUUMILAASTARIN ENSIMMÄINEN REAKTIO ON TIETENKIN SYDÄNTÄSÄRKEVÄ ITKu 

''HALUAN MUUMIMAAILMAAAN''

En ole normaali enkä kyllä vitussa haluaisikaan....

Hyvää yötä vaan jos joku pystyy nukkumaan mä ainakaan en ja sen kyllä huomaa. 

Olisin varmasti selkeempi ja skarpimpi jos pitäisin esim unirytmistä kiinni tän räjähdysherkän mieleni kanssa, mutta huomaan myös, etten pidä erityisen tärkeenä asiana just tällähetkellä.
Univaikeudet on mulle pahinta parhaimmistoo: niinkauan kun insomnia pysyy kontrollissa ees jossainmäärin saan huomattavasti enemmän irti kaikista fiiliksistä ja tietenkin pää on ideoita tulvillaan. Ja sillonku se menee  yli se on sit yks kuluttavammista asioista mitä on ! Painajainen mikä loppuu vaan nukkumalla viimeseen pisaraan asti


Oon niin dramaattinen kaikkien fiilistenikanssa et ei mitään rajaa. When it's good it's GOOD when it's bad it's REALLY bad. Kantapään kautta oon oppinu et öyskääminen ei missäännimessä oo hyvästä , mut niin kauan ku fiilis pysyy hyvänä ja ajatukset lennokkaana lyhyet unettomat jaksot voi antaa äärimmäisen paljon ideoita ja energiaa. Meditoiminen on ihanaa ja se on mulle  uni ja valvettilan rajamaastossa olemista, oon hereillä mut mieli lepää,ärimmäisen vapauttavaa.

  Jos valvon esim sähläämällä jotain ruumiillista esim pitkissä siivous tai venyttelyprojekteissa saatan yhtäkkiä huomata et oon ihan puhki maitohapoilla sekä henkisesti- että fyysisesti. Tarpeeks monta kertaa kokenu sen tilan niin sitä pakostakin oppii kuuntelemaan itteensä missä se maaginen inspiksen ja burnotin raja menee, koitan ainakin...

TÄST SE LÄHTEE

tv.MIMBULAA

OLD ME

Ympyrä sulkeutuu huomaan taas ajattelevani jossainmielessä samallailla kun vuosia sitten, ennenkun joku meni vikaan ja elämä liittoutu mua vastaan, tää on siis ihan mun teoria. Eli jostain tuntemattomasta syystä, yks asia johtaa toiseen ja kolmas neljänteen huomasin jossain vaiheessa oon ikäänkun ajanu itteni ansaan: liikaa vääriä valintoja eikä oravanpyörästä pääse koskaan pois...

Oon ollu aina niin omaehtonen et mulle on ollu itsestäänselvyys ryntäillä minne mieli vie, mikä on parasta, mut siin on myös se et jossainvaiheessa saattaa tulla sokeeks riskeille vaaroille ja sille, että jotkut valinnat voi oikeesti myös olla peruttamattomia. Vaikka tunnenki taas että oon vanha oma itteni mitkään ajat ei tuu takas, mielenkiinto pysyyki siinä: Kaikki on sattumankaupaa mut miten paljon loppujenlopuks sattumaankin voi oikeesti vaikuttaa. 

Mä oon ainaki vaikuttanu ja se on toiminu. Oon muuttanu asioita, oppinu, pettyny ja oppinu pettymään... Oppinu olemaan myös katkeroitumatta ja luopumasta kaikista unelmista mihin haluun päästä, vaikka meininki on ollu senmukasta et ainoo asia mitä tulee mieleen on 'turha edes yrittää'

 esimerkiks viimisen kuukauden ajan mul on ollu oikesti kohtuuttoman ankara karma tai sit ihan vaan paska tsägä mut kuitenki asiat on vaan menny oikein

 Ja oon osannu vihdoinkin sanoa itelleni 

MÄ EN OIS ENÄÄ HALUNNUKKAN TEHÄ MITÄÄN ERITAVALLA

Elämä ei voi koskaan olla täysin valmis,

mut nyt olo on COMPLETE, itteni elämäni ja tän tilanteen kanssa. 

KIITOS

Baby is born

Joo eli nyt viime La mulle synty siis pikkusisko tähän maailmaan. Olin jo etukäteen ihan varma että se on tyttö ja vähintäänkin innoissaan tietenkin kun sain puhelun että nyt se on  nyt syntynyt :). Vaikka uutiset ei onneks ihan vielä omalle kohalle osunu jälkeenpäin huomaa miten paljon sitä ite odotti ja jännitti ! Ja tietenkin miten äärimmäisen kaunis ja ainutlaatunen paketti sieltä sit tuli. Vastasyntyneet lapset on vastustamattomia ja  ihania enkä usko että kovin moni voi olla kauheesti erimieltä kun sellanen pötkylä tuhisee sylissä tai vaan tapittelee vieressä ihmeellisillä silmillään. 

Sisko on siis syntynyt ja hän on uskomaton.. ehkä saan tänne jossainvaiheessa muutaman kuvankin tästä pienestä ilmestyksestä

LOVE !

Onneks mul on Mouna !

Noniin ja taas on ollu sellasta höykytystä ETTÄ... en enää tiedä mitä täs nyt enää pitäis sanoo tai ajatella !

Aika radikaalisti menny yli ja överiks moni juttu mut siihenhän mun on nyt vaan yksinkertasesti sopeuduttava et ees jossain olis tai tulis olemaan jotain järkee. Just ku sitä saa ittensä kokoon niin mitäpä muutakaan kun kaaos iskee päälle kaikista odottamattomattomalla hetkellä.. Kesä aurinko ja kunnon inspisenergia päällä fuzumm ja kaikki romahtaa. Ne ketkä mut oikeesti tuntee sanoin tähän vaan et ''perus Minja'' mut nyt on 

tapahtunu niin radikaalisti kaikkee et ei tää mitään perus meininkiä kyllä ole !

Olin just vallottanu yhen kukkulan ja muutenki onneni kukkuloilla miten oon taas ja jälleen saanu itteni koottua niinkun aina... ja ja JA ja... Ja sit mä löydän itteni aukinkoisena päivänä metsästä juoksemassa ilman kenkiä ja itkemässä hysteerisesti... Ihan oikeesti ! Mikä meni vikaan, mikä voi enää mennä vikaan ?

No en tiedä mutta se nyt on varma että mul on oikeesti ihan uskomattoman ainutlaatuinen ihminen mun elämässä kuka soittaa mulle juuri oikealla hetkellä, ajaa toisesta kaupingista ihan vaan kuunnellakseni mun senhetkiset vuodatukset...

Ja mun vuodatukset ei oo mitää kevyttä päiväkahvijutustelua, mun vuodatukset on jotain ihan ihan omaa luokkaansa. Ne ihmiset ketkä jaksaa oikeesti pystyy kestää mun tempauksia ja jaksaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen kuunnella kaiken sen paskan mitä mä ikinä suollankin on oikeesti puhdasta kultaa ! Joo eli pitää taas kerran toistaa tää ikuinen totuus:

MONA  kiitos taas pelastit mut,

MITÄ MÄ TEKISINKÄÄN ILMAN SUA !?

<3 Rakkaudella Minja, 

P.S .Anything for u